Mietintö kiinalaisista, noista ahkerista länsimaisen talouskasvun ja hyvinvoinnin mahdollistavista sympaattisista riisinsyöjistä.
Tuppaan olemaan tekemisissä heidän kanssaan viikottain. Jostain ihmeen syystä aina aamuyöllä. Aikavyöhykkeethän eivät tähän asiaan vaikuta mitenkään. Eiväthän? Eikä maapallo pyöri?
“Hi! Here is Xengpong Sunjing. Hi!” -tutuhko aloitus. Siihen vastaan “Hi!”. Ja Xengpong vastaa, yllättäen, “Hi!”. Aikamme hihiteltyämme sitten päästään asiaan tai kohti sitä.
Toisinaan asian ydin on käsillä välittömästi. Usein ei. Mutta se ei ole millään tavalla heidän syynsä. Asiaan voi vaikuttaa se, että toinen on kohtuullisen leveää itä-Suomen murretta puhuva suomalainen ja toinen shanghailainen mandariinikiinaa (btw = mandariini ) puhuva..hmm…kiinalainen. Ja nämä kaksi, kun puhuvat toisilleen englantia omalla aksentillaan, niin siinä olisi tulkitsemista jo Korhosen Pekallakin.
Suhteeni kiinalaisiin on kuitenkin parempi kuin erään herra J.Bauerin, joka seikkailee TV:ssä. Toivottavasti myös kiinalaisten suhde minuun. Minulla ei siis ole pienimpiäkään antipatioita kiinalaisia kohtaan. Kaiken antipatiani saa eräs Suomessakin elosteleva heimo. Kiitos siitä. Vihaan heitä kaikkia.
Kokemusteni perusteella olen mietiskellyt, että onko tämän maailman suurimman kansan sympaattisuus luontaista vai nöyristelyä kapitalismia kohtaan? Riisto minkäänlaisessa muodossaan, ei mieltäni lämmitä. Poikkeuksena ko. nimeä totteleva bändi.
Maailma tosin ei koskaan ole ollut, eikä tule olemaan, tasavertainen paikka kaikille.
Syvällistä.
-Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Blogs
