Tumppi & Himpin Pimo

Juuh, rakkaat blogin lukijat. Nyt se on bändiki pystyssä! Himpin Pimo -orkesteri tulee olemaan kesän kuumin sana. Siitä voi väitellä yhtä paljon, ku erään herra Janeckyn voimasta.

EP, jolla lähetaan liikenteeseen tulee olemaan nimeltä: “Rankin pippaus”. Erittäin ästärää rautalankapohjasta-iskelmä-tunnelmointi-heavya. Kannattanee jokaisen valveutuneen natiivin se hommata. Vaikka varastamalla.

Biiseistä sen verran, että ekana on tyrni raita nimeltä “Nutun viilentä”, ko. tsipale kertoo maailmasta, jossa sataa aina.

Kakkosbiisinä on instrumentaali nätkytys, nimeltä: “Tiimaset kissit”. Se on vain maalailua.

Kolmas levylle tuotu hitti on: “Lompen piste”. Biisi, joka kertoo maailman jatkumosta.

Ja 4:s biisi, tämä legendaarisen Kuunon pelinumerolla varustettu taiteellinen pläjäys, on coveri, ja sen nimi on “Kusenpolttamaa rakkautta”. Ralli, josta pinnat menevät Jömpsterille (Hänen Majesteettilisuutensa Riihimäentieltä) & Percules -pumpulle.

Kaksi ensimmäistä EP:n tilaajaa saa , kylkimyyryn lisäksi, tupladekillä nauhotetun ja eestiksiksi lauletun hengentuotoksen nimeltä: “Vihla Matusta”.

Josko näillä lähettäs.

PS: Seuraavalla sinkulla on sitte radiohitit “Rassien Tikkaus” & ” Haamanen Kinuri”. Ja faneille tiedoksi, että tällä tulevalla sinkulla kuullaan kovinta laulajaa sitten Janis Joplinin. Ääntä, joka kuuluu naiselle nimeltä: Aira Kosento.

-Jaapen tukka

Get up, Myrskytuuli!

Tämä tarina sitten kestää, kerrottakoon se heti alkuun. Jossain vaiheessa olemme ehkä torstaissa menossa.

Synopsis: Luminen, ehkä jopa hiukan loskainen, väriltään harmaa kajaanilainen maisema. Kadulla kävelee naitserialainen turvapaikanhakija. Vastaan hiippailee mies rahoitusmaailman johtotehtävistä, nimeltään Asko Marmorijärvi. Naitserian alkuasukki kysyy suuntaa majoitukseen. Asko näyttää suuntiman kädellään ja molemmat jatkavat talsimista omissa maailmoissaan.

Asko kävelee autolleen. Lyö sen hyrskyttämään, jolloin ääni pään sisältä kuiskaa (jollei huuda) “Asko, oliko siinä elämäsi mahdollisuus!?”. Marmorijärvi ei jää tätä arpomaan vaan kääntää Mercedes-Benzinsä massiivisen keulan kohti suuntaa, jonne hän hetkeä aiemmin naisen neuvoi. Sähöllä toimiva Mercedes-Benzin ikkuna laskeutuu alas “Sssss”. Asko musikaalisena miehenä kajauttaa ilmoille (tunteikkaammin kuin Ilkka Sysimetsä aka. Frederik): “Tule tyttö kyytiin, vaikka kotitalo myytiin. Kylmä kumijalka reissumiehen maja oooonnn…”.

Ja tarina alkaa.

Ensimmäinen kohtaus: Dj. saapuu valtion putkella Seinäjoelle. Päivä on vapun jälkeinen lauantai 3.5. anno domini 2008. Laiturilla heiluu vastassa jäsen aatelisesta kalastusjärjestöstä, Jäsen Jake. Molemmat näistä henkilöistä kuuluvat tähän samaan järjestöön. Järjestöön, jonka jäsenet välittävät yhtä paljon kuin se eräiden veljesten ristitulitukseen joutunut nokikana.

Toinen kohtaus: Miehet saapuvat lailla lähetyssaarnaajien pääkallopaikalle. Nektaria ruetaan kiskomaan huiviin ja aurinko hymyilee. Hetken päästä paikalle karauttaa myös Marmorijärvi ja pokloomien syytäminen saa uudet sfäärit. Ei tämä Marmorijärvi hiljaisemmasta päästä nimittäin ole, ei. “Fuck you Asko, are you open the beer?!” -lausahdus alkaa saada toistoa. Porukkaa alkaa härmistyä näihin vappukeimeihin suunnasta ja toisesta. Alkuillasta paikalle tulee myös THE Band. Kinkerit alkavat muuttua yhä vauhdikkaimmiksi alkoholin aiheuttaman päihtymyksen myötä.

Niin ne naaraatkin taas alkavat lumota seireenien lailla. Jokainen kynnelle kykenevä herrasmies tekee lähestymisyrityksiä. Tähän iskukykyiseen & uhmakkaaseen joukkoon kuuluvat myös Asko ja jäsen Dj. Lopputulosta tuskin tarvinnee kertoa. Seinäjoen naiset vs. kärvillään olevat ukot päättyy tietysti naaraiden murskaavaan 6-0 voittoon. Jossain vaiheessa paikalle ilmestyy myös sinivuokot, nuo valtion järjestyksestä huolehtivat urhot. Juhlat ovat naapurin ilmoituksen mukaan jatkuneet jo kolmatta päivää. Tosin kolme tuntia voisi olla totuuden mukaisempi arvio. Se on se kateus, joka pienen ihmisen mielen joskus ottaa valtaansa ja eihän silloin tietenkään voi tehdä muuta kuin liioitella ja kilauttaa kaverille eli tässä tapauksessa eins, zwei Polizei. Tästä tapauksesta ei koidu mitään seurauksia, herrat uniformuissa toteavat, että tilanne hallinnassa ja keep on party!

Aamuyöllä kellon ollessa viiden hujakoita Asko herää ja tuntee tarvetta käydä näyttämässä nahkamelalleen posliinia. Sinänsä siinä ei mitään, mutta samaan aikaan Askoa alkaa taas tarinoittamaan ja eikun tarinaa tiskiin. Samassa huoneessa lojuvat kaiffarit vain eivät ehkä juuri siihen aikaan ole vastaanottavaisella päällä. Askoa se ei tosin tunnu haittaavan. Askon iässä nahkafagotti ei herää kuulemma, kuin rakon ollessa täynnä ureaa ja voimalla nappien sinisten. Tämä sinänsä tärkeä tieto tulee selväksi. On tämä Asko nimittäin melkonen pehtoori. Luultavasti on vavahdellut häpeällisen orgasmin kourissa nuoruudessaan.

Tässä taas hieman etenemistä herra Hohtosen käskystä. Tarina jatkuu vielä.  Suuri yleisö saa odotella, että mitä jännää tapahtuu seuraavassa kohtauksessa.

750 senttiä…

…on minusta sangen suolainen hinta neitsytpiirakasta lenkillä. Toki tuohon hintaan sisältyy 0,5 l sinistä malagaa vai oliko se 0,2 l ? Kun se olisi edes perukkamaitoa. Ja niin rasvasta, että suonet tukkeutuisivat nanosekunnin sadasosissa, kun ekan ryypyn tempaseisi. Tämä hinta toteutuu Helsingin keskustassa yöaikaan olevalla grillikopilla.

Eipä sillon ennen hyvinä ja mustavalkoisina aikoina Sorjos Veksin leipoma ja Grilli-Sirkan (“Sirkka, sulla on paksut nilkat!”) höyrystämä lihapiirakka Helsingin Kauppiaiden lenkillä (Väriltään Sinisellä. Ei, ei se homeessa ollut) maksanut aivan tuota luokkaa.

Muistelen, että taisipa se setti mölön kanssa, kustantaa jotain 12- 15 markan hujakoita. Ei paha. Ja se maku, taivaallinen! Siihen, kun vielä Sirkka kyytipojaksi tursotti majoneesia , jonka rasvapitoisuus liikkui jossain 106 %:n tienoilla, niin voihan helvetti, mikä kulinaristinen elämys! Voi pojat!

Herra Gordon Ramsaynkin makuhermot tuntisivat tämän kyseisen elintarvikkeen parissa niin orgasmisen, infernaalisen ja paranormaalin makuelämyksen , että siinä 200 taalan pitzat poikineen olisivat palsternakkakeittoon verrattavaa Rekun oksennusta.

Vieläkin hera valuu suusta kuin polvista vesi, kun tätä jo edesmennyttä maun&tuoksun tuomaa kliimaksia muistelen.

Sikke tiesi, mitä on maku. Kiitos siitä.

Ei näin. Silvuplee.

PS. Saattaa olla mahdollista, että tämä sälli tykkää lihiksestä lenkillä.

-Aika entinen ei koskaan enää palaa

Chinese blog’s

Mietintö kiinalaisista, noista ahkerista länsimaisen talouskasvun ja hyvinvoinnin mahdollistavista sympaattisista riisinsyöjistä.

Tuppaan olemaan tekemisissä heidän kanssaan viikottain. Jostain ihmeen syystä aina aamuyöllä. Aikavyöhykkeethän eivät tähän asiaan vaikuta mitenkään. Eiväthän? Eikä maapallo pyöri?

“Hi! Here is Xengpong Sunjing. Hi!” -tutuhko aloitus. Siihen vastaan “Hi!”. Ja Xengpong vastaa, yllättäen, “Hi!”. Aikamme hihiteltyämme sitten päästään asiaan tai kohti sitä.

Toisinaan asian ydin on käsillä välittömästi. Usein ei. Mutta se ei ole millään tavalla heidän syynsä. Asiaan voi vaikuttaa se, että toinen on kohtuullisen leveää itä-Suomen murretta puhuva suomalainen ja toinen shanghailainen mandariinikiinaa (btw = mandariini ) puhuva..hmm…kiinalainen. Ja nämä kaksi, kun puhuvat toisilleen englantia omalla aksentillaan, niin siinä olisi tulkitsemista jo Korhosen Pekallakin.

Suhteeni kiinalaisiin on kuitenkin parempi kuin erään herra J.Bauerin, joka seikkailee TV:ssä. Toivottavasti myös kiinalaisten suhde minuun. Minulla ei siis ole pienimpiäkään antipatioita kiinalaisia kohtaan. Kaiken antipatiani saa eräs Suomessakin elosteleva heimo. Kiitos siitä. Vihaan heitä kaikkia.

Kokemusteni perusteella olen mietiskellyt, että onko tämän maailman suurimman kansan sympaattisuus luontaista vai nöyristelyä kapitalismia kohtaan? Riisto minkäänlaisessa muodossaan, ei mieltäni lämmitä. Poikkeuksena ko. nimeä totteleva bändi.

Maailma tosin ei koskaan ole ollut, eikä tule olemaan, tasavertainen paikka kaikille.

Syvällistä.

-Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Blogs

Graveyard shift

Aamuun on aikaa, mä valvon vain…joo-o. Yöntimona istuskelu (tekemättä mitään) on kohtuullisen turhauttavaa hommaa. Väliinsä. Tietty jonkinmoista kompensaatiota turhautumiselle saan siitä, että tästä maksetaan jotain. Eikä tässä töillä itseään kyllä tapa. Toivottavasti en ketään muutakaan. Sekin lienee mahdollista.

Aamulla tunne on eri, kun muut ahkerat työmuurahaiset valuvat asemiinsa ja itsellä keon rakentaminen on siinä vaiheessa ohi. Varsinkin tuleva aamu on erityisen hyvä tässä suhteessa. Se on vapaiden alku.

Jonkinmoiset unet ensin, sitten jotain joutavaa kynäilyä ja sen jälkeen vaikka couple of alkoholipitoinen substanssi käkättimestä alas. Avot ja jopa on maallisen ahertamisen aiheuttama paine unohtunut.

Tuleviksi vapaapäiviksi on myös ohjelmaa suunnitteilla, ainakin perjantaiksi. Se voi olla, että pöytään tulee siikasalaattia ja jotain muita täkkälihoja rouskuteltaviksi. Juomapuolesta tuskin jää kiinni. Teesinä olkoon: Pullaa & pilsneriä ääntä kohti!

Arvatenki mayhem on päällä, kun duo Outi ja Hesmurd saapuvat kolhoosiini. Voin todeta jo nyt, että meno tulee olemaan kuin Kaanaan häissä. Vain hra Nasarettilainen puuttuu, ei ainakaan oo ilmottanu tulostaan.

Huikeeta.

-Tiksis&nam

Helldorado!

Se on sillä sökö!

Bensaa on, öljyä on, tulppa antaa kipinää…eli riipastaan nyt kaksitahtinen tälläkin foorumilla tulille. Sanomisen määrä ja laatu tulee olemaan yhtä vaihtelevaa (heikkoa) kuin ‘82 vm. Taunuksen käynti kolmen pytyn voimalla mittarin näyttäessa -42,7 Mr. Anders Celsiuksen asteikolla.

Saa nähä mitä tämä pokloomien nakkelu tänne antaa vai antaako mitään? Kenellekään. Ajanvietettä mahdollisesti itselleni ja ehkä myös ajatusten (jos niitä tulee) käsittelyä. Syvällisemmät pohdiskelut tulevat olemaan vähissä, sen lupaan. Tai voihan olla, että tämän avauspuheenvuoron jälkeen tajuntani on tyhjä ja tämä oli tässä.

-T